Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

rukous (39)

  1. rukoileminen
  2. rukoilemisen toteuttamiseksi luettava määrämuotoinen teksti tai suoritettava toimenpide

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrukous/ tai /ˈrukou̯s/
  • tavutus: ru‧ko‧us / ru‧kous

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rukous rukoukset
genetiivi rukouksen rukousten
rukouksien
partitiivi rukousta rukouksia
akkusatiivi rukous;
rukouksen
rukoukset
sisäpaikallissijat
inessiivi rukouksessa rukouksissa
elatiivi rukouksesta rukouksista
illatiivi rukoukseen rukouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rukouksella rukouksilla
ablatiivi rukoukselta rukouksilta
allatiivi rukoukselle rukouksille
muut sijamuodot
essiivi rukouksena rukouksina
translatiivi rukoukseksi rukouksiksi
abessiivi rukouksetta rukouksitta
instruktiivi rukouksin
komitatiivi rukouksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rukoukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
rukous-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Idiomit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • rukous Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 1082, 3758 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa