Wikipedia
Katso artikkeli Rusina Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

rusina (12)

  1. auringossa tai kuivurissa kuivattu viinirypäle
    Rusinoita syödään sellaisenaan ja käytetään ruoanlaitossa.
  2. (kuvaannollisesti) rutistunut ja kokoonmennyt kappale
    Kuski selvisi vammoitta, vaikka auto meni rusinaksi.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrusinɑ/, [ˈrʷusinɑ̝]
  • tavutus: ru‧si‧na

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rusina rusinat
genetiivi rusinan rusinoiden
rusinoitten
(rusinain)
partitiivi rusinaa rusinoita
akkusatiivi rusina;
rusinan
rusinat
sisäpaikallissijat
inessiivi rusinassa rusinoissa
elatiivi rusinasta rusinoista
illatiivi rusinaan rusinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rusinalla rusinoilla
ablatiivi rusinalta rusinoilta
allatiivi rusinalle rusinoille
muut sijamuodot
essiivi rusinana rusinoina
translatiivi rusinaksi rusinoiksi
abessiivi rusinatta rusinoitta
instruktiivi rusinoin
komitatiivi rusinoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rusina-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

rommirusina, rusina-aivo, rusinakakku, rusinakeitto, rusinapulla, rusinasoppa, ruukkurusina, sulttaanirusina

Idiomit muokkaa

  • poimia rusinat pullasta
    1. valita itsekkäästi jostakin vain paras osuus

Aiheesta muualla muokkaa

  • rusina Kielitoimiston sanakirjassa