säädytön
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
säädytön (34-C) (komparatiivi säädyttömämpi, superlatiivi säädyttömin) (taivutus[luo])
- huonoja tapoja noudattava; nuhteellinen, epäsiveellinen, siveetön, sivistymätön
- (historia) säätyihin kuulumaton; rahvaaseen kuuluva
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈsæːdyt̪øn/
- tavutus: sää‧dy‧tön
Käännökset muokkaa
1. huonoja tapoja noudattava
|
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Vastakohta muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- säädytön Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi muokkaa
- (historia) säätyihin kuulumaton ihminen; rahvaaseen kuuluva ihminen
- Rahvas eli säädyttömät oli väestöryhmä, jonka edustajia Suomessa oli 1800- luvulta 1900-luvun alkuun, jolloin Suomi irtautui Venäjän keisarikunnasta, noin 70 prosenttia koko maan väestöstä.
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | säädytön | säädyttömät |
genetiivi | säädyttömän | säädyttömien (säädytönten) |
partitiivi | säädytöntä | säädyttömiä |
akkusatiivi | säädytön; säädyttömän |
säädyttömät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | säädyttömässä | säädyttömissä |
elatiivi | säädyttömästä | säädyttömistä |
illatiivi | säädyttömään | säädyttömiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | säädyttömällä | säädyttömillä |
ablatiivi | säädyttömältä | säädyttömiltä |
allatiivi | säädyttömälle | säädyttömille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | säädyttömänä (säädytönnä) |
säädyttöminä |
translatiivi | säädyttömäksi | säädyttömiksi |
abessiivi | säädyttömättä | säädyttömittä |
instruktiivi | – | säädyttömin |
komitatiivi | – | säädyttömine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | säädyttömä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
säädytön- |