Katso myös: saanto
Wikipedia
Katso artikkeli Sääntö Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

sääntö (1-J)

  1. kirjallisesti tai suullisesti sovittu tai määrätty tai yleiseksi käytännöksi omaksuttu toimintatapa, vakiintunut käytäntö
    Jääkiekossa voi sääntöjen rikkomisesta olla rangaistuksena esimerkiksi jäähy tai pelikielto.
    Suomen kielioppisääntöjen mukaan kansallisuuksien nimet kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella.
    Kännykän käyttäminen ajon aikana on enemmän sääntö kuin poikkeus, vaikka nykyinen laki kieltää sen.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsæːnt̪ø/
  • tavutus: sään‧tö

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sääntö säännöt
genetiivi säännön sääntöjen
partitiivi sääntöä sääntöjä
akkusatiivi sääntö;
säännön
säännöt
sisäpaikallissijat
inessiivi säännössä säännöissä
elatiivi säännöstä säännöistä
illatiivi sääntöön sääntöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi säännöllä säännöillä
ablatiivi säännöltä säännöiltä
allatiivi säännölle säännöille
muut sijamuodot
essiivi sääntönä sääntöinä
translatiivi säännöksi säännöiksi
abessiivi säännöttä säännöittä
instruktiivi säännöin
komitatiivi sääntöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo säännö-
vahva vartalo sääntö-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

johdos sanasta säätää, jossa on tapahtunut epäsäännöllinen äänteenmuutos[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

laskusääntö, liikennesääntö, luostarisääntö, muistisääntö, nyrkkisääntö, sääntökirja, sääntökunta, sääntömuutos, valtiosääntö, väistämissääntö

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Brown, Anneli & Lepäsmaa, Anna-Liisa & Silfverberg, Leena: Miten sanoja johdetaan. Suomen kielen johto-oppia, s. 14. 2. korjattu painos (1. painos 1996). Helsinki: Finn Lectura, 2008. ISBN 978-951-792-346-0.