Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

säkeistö (2)[1]

  1. (runo, laulu) kahden tai useamman säkeen muodostama kokonaisuus

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsækei̯st̪ø/
  • tavutus: sä‧keis‧tö

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi säkeistö säkeistöt
genetiivi säkeistön säkeistöjen
säkeistöiden
säkeistöitten
partitiivi säkeistöä säkeistöitä
säkeistöjä
akkusatiivi säkeistö;
säkeistön
säkeistöt
sisäpaikallissijat
inessiivi säkeistössä säkeistöissä
elatiivi säkeistöstä säkeistöistä
illatiivi säkeistöön säkeistöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi säkeistöllä säkeistöillä
ablatiivi säkeistöltä säkeistöiltä
allatiivi säkeistölle säkeistöille
muut sijamuodot
essiivi säkeistönä säkeistöinä
translatiivi säkeistöksi säkeistöiksi
abessiivi säkeistöttä säkeistöittä
instruktiivi säkeistöin
komitatiivi säkeistöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo säkeistö-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

säkeistöjako

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2