Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

sävel (32) tai vanhentunut (49)

Katso artikkeli Sävel Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. (musiikki) puhdas ääni, jonka korkeus on tunnistettavissa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsæʋel/
  • tavutus: sä‧vel

Taivutus muokkaa

Vanhassa kirjallisuudessa esiintyy myös sävele-kantaan perustuvia muotoja, jotka ovat nykyään vanhentuneita.

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

f-sävel, häly, melodia, sävellys, sävelmä, säveltäjä

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

hajasävel, huippusävel, iskusävel, kaksitoistasäveljärjestelmä, kaksitoistasävelmusiikki, kirkkosävellaji, kokosävelaskel, korusävel, leposävel, lomasävel, muunnesävel, normaalisävel, osasävel, perussävel, pohjasävel, sävelaihe, sävelala, sävelaskel, sävelasteikko, sävelhartaus, säveljärjestelmä, sävelkieli, sävelkorkeus, sävelkorva, sävelkulku, sävellaji, sävelmaalailu, sävelnimi, sävelpuhtaus, sävelradio, sävelrauta, sävelruno, sävelrunoelma, säveltaide, säveltapailu, säveltaso, sävelteos, tunnussävel, virrensävel, yläsävel

Idiomit muokkaa

  • selvät sävelet selkeät tulevaisuuden suunnitelmat

Aiheesta muualla muokkaa

  • sävel Kielitoimiston sanakirjassa
  • sävel Tieteen termipankissa