Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

sävy (1)

  1. värisävy
  2. (kuvaannollisesti) jotakin värittävä vivahde
    Hänen äänessään oli syyttävä sävy.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsæʋy/
  • tavutus: sä‧vy

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sävy sävyt
genetiivi sävyn sävyjen
partitiivi sävyä sävyjä
akkusatiivi sävy;
sävyn
sävyt
sisäpaikallissijat
inessiivi sävyssä sävyissä
elatiivi sävystä sävyistä
illatiivi sävyyn sävyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sävyllä sävyillä
ablatiivi sävyltä sävyiltä
allatiivi sävylle sävyille
muut sijamuodot
essiivi sävynä sävyinä
translatiivi sävyksi sävyiksi
abessiivi sävyttä sävyittä
instruktiivi sävyin
komitatiivi sävyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sävy-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

makusävy, perussävy, pohjasävy, sävyasteikko, sävylasi, sävyposliini, sävytyskone, sävytön, värisävy, yleissävy, äänensävy

Aiheesta muualla muokkaa

  • sävy Kielitoimiston sanakirjassa
  • sävy Tieteen termipankissa