Katso myös: Salko

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

salko (1-D)

  1. Määritelmä puuttuu.
  2. lipputanko
    laittaa lippu salkoon

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsɑlko/, [ˈsɑ̝lkʷo̞]
  • tavutus: sal‧ko

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi salko salot
genetiivi salon salkojen
partitiivi salkoa salkoja
akkusatiivi salko;
salon
salot
sisäpaikallissijat
inessiivi salossa saloissa
elatiivi salosta saloista
illatiivi salkoon salkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi salolla saloilla
ablatiivi salolta saloilta
allatiivi salolle saloille
muut sijamuodot
essiivi salkona salkoina
translatiivi saloksi saloiksi
abessiivi salotta saloitta
instruktiivi saloin
komitatiivi salkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo salo-
vahva vartalo salko-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

indoeurooppalaisesta kantakielestä[1]

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

humalasalko, juhannussalko, lippusalko, salkopallo, salkopapu, salkoruusu, salkotennis, uittosalko, viirisalko

Aiheesta muualla muokkaa

  • salko Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).