Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

seisoa (52) (taivutus[luo])

  1. seistä, olla pystyssä
    Kun tulin kotiin, Milla seisoi vastassa ovella.
  2. (arkikieltä) olla erektiossa
    Intissä kundeilla seisoo melkein koko ajan.
  3. olla pysähdyksissä, liikkumaton
    Pihtiputaan laaja tehdashanke seisoo lukuisten valitusten vuoksi.
    Viini seisoo pilaantumassa tammitynnyreissä.
  4. (vanhahtava) olla kirjoitettuna
    Mä tuijotan kiveä, jossa seisoo kuolleen toverini nimi. (Ismo Alanko: Hetki Hautausmaalla)
    Niin tässä seisoo.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsei̯soɑˣ/
  • tavutus: sei‧so‧a

Huomautukset muokkaa

  • Seistä-verbin puuttuvat muodot korvataan seisoa-verbin vastaavilla muodoilla.

Etymologia muokkaa

Nykytiedon mukaan todennäköisesti vanha omaperäinen sana, jonka vastineita esiintyy runsaasti sukukielissä, esimerkiksi karjalan seisuo, vatjan sõisa ja viron seista; suomen kirjakielessä Agricolasta lähtien (Häkkinen 2004)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

seisoma-asento, seisomakatsomo, seisomapaikka, seisomapöytä, seisomatyö, seisomisaika

Aiheesta muualla muokkaa

  • seisoa Kielitoimiston sanakirjassa