selviytyjä
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
selviytyjä (10)
- henkilö, joka on selviytynyt jostakin, erityisesti hengissä; usein tulipalosta, liikenneonnettomuudesta
- henkilö, jolla on tapana selviytyä ongelmista ilman apua ja lannistumatta
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈselʋiy̯ˌt̪yjæ/ tai /ˈselʋiˌyt̪yjæ/
- tavutus: sel‧viy‧ty‧jä / sel‧vi‧y‧ty‧jä
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | selviytyjä | selviytyjät |
| genetiivi | selviytyjän | selviytyjien (selviytyjäin) |
| partitiivi | selviytyjää | selviytyjiä |
| akkusatiivi | selviytyjä; selviytyjän |
selviytyjät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | selviytyjässä | selviytyjissä |
| elatiivi | selviytyjästä | selviytyjistä |
| illatiivi | selviytyjään | selviytyjiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | selviytyjällä | selviytyjillä |
| ablatiivi | selviytyjältä | selviytyjiltä |
| allatiivi | selviytyjälle | selviytyjille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | selviytyjänä | selviytyjinä |
| translatiivi | selviytyjäksi | selviytyjiksi |
| abessiivi | selviytyjättä | selviytyjittä |
| instruktiivi | – | selviytyjin |
| komitatiivi | – | selviytyjine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | selviytyjä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. henkilö, joka on selviytynyt jostakin
|
Aiheesta muualla muokkaa
- selviytyjä Kielitoimiston sanakirjassa