seuraaja
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
seuraaja (10)
- se, joka seuraa (esim. kulkee perässä)
- se, joka seuraa (tehtävässä, asioiden sarjassa tms.), jatkaja
- Hänen seuraajakseen valittiin N. N.
- aatteen tai esikuvan noudattaja, kannattaja tai jäljittelijä
- Pitämillään puheilla hän saavutti monta seuraajaa.
- (tanssi) tanssiparin osapuoli, jonka tehtävänä on seurata viejää
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈseu̯rɑːjɑ/
- tavutus: seu‧raa‧ja
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | seuraajaa | seuraajaat |
| genetiivi | seuraajaan | seuraajaien (seuraajaain) |
| partitiivi | seuraajaaa | seuraajaia |
| akkusatiivi | seuraajaa; seuraajaan |
seuraajaat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | seuraajaassa | seuraajaissa |
| elatiivi | seuraajaasta | seuraajaista |
| illatiivi | seuraajaaan | seuraajaiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | seuraajaalla | seuraajailla |
| ablatiivi | seuraajaalta | seuraajailta |
| allatiivi | seuraajaalle | seuraajaille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | seuraajaana | seuraajaina |
| translatiivi | seuraajaaksi | seuraajaiksi |
| abessiivi | seuraajaatta | seuraajaitta |
| instruktiivi | – | seuraajain |
| komitatiivi | – | seuraajaine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | seuraajaa- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
2. jatkaja; joka tulee seuraavaksi johonkin tehtävään, virkaan tms.
|
3. aatteen, opin, esikuvan tms. uskollinen noudattaja
|
Liittyvät sanat muokkaa
Vastakohdat muokkaa
- [4] tanssi: viejä