Suomi muokkaa

Alkuaineet
kuparisinkkigallium
CuZnGa
 
Katso artikkeli Sinkki Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi muokkaa

sinkki (5-C)

  1. sinkkiryhmän metallinen alkuaine, kemiallinen merkki Zn
  2. vuosien 1600—1700 nokkahuilun tapainen soitin.
  3. (puhekieltä) sinkitty monisäikeinen hinausvaijeri

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsiŋkːi/
  • tavutus: sink‧ki

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sinkki sinkit
genetiivi sinkin sinkkien
(sinkkein)
partitiivi sinkkiä sinkkejä
akkusatiivi sinkki;
sinkin
sinkit
sisäpaikallissijat
inessiivi sinkissä sinkeissä
elatiivi sinkistä sinkeistä
illatiivi sinkkiin sinkkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sinkillä sinkeillä
ablatiivi sinkiltä sinkeiltä
allatiivi sinkille sinkeille
muut sijamuodot
essiivi sinkkinä sinkkeinä
translatiivi sinkiksi sinkeiksi
abessiivi sinkittä sinkeittä
instruktiivi sinkein
komitatiivi sinkkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sinki-
vahva vartalo sinkki-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

sinkkiarkku, sinkkioksidi, sinkkipasta, sinkkipelti, sinkkiryhmä, sinkkisulfaatti, sinkkivalkoinen, sinkkivälke

Aiheesta muualla muokkaa

  • sinkki Kielitoimiston sanakirjassa
  • sinkki Tieteen termipankissa