Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

soida (62) (taivutus[luo])

  1. tuottaa ääntä värähtelemällä, kilistä
    Koulun kello soi välitunnin merkiksi.
    Viulun kielet soivat kymmeniä sekunteja senkin jälkeen, kun soittaja oli lakannut soittamasta.
    Puhelin soi kuudelta aamulla.
  2. (korvasta) aistia olematonta ääntä voimakkaan melun jälkeen
    Kuului kauhea pamaus, ja korvat alkoivat soida.
  3. (linnusta) äännellä soitimella
    ”rastas ja metso täälläkin soi” (Nälkämaan laulu, sanoittanut Ilmari Kianto 1911)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsoi̯dɑˣ/
  • tavutus: soi‧da

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • soida Kielitoimiston sanakirjassa