stämma

Ruotsi

Substantiivi

stämma yl. (1) (yks. määr. stämman[luo], mon. epämäär. stämmor[luo], mon. määr. stämmorna[luo])

1. stemma, ääni
2. kokous

Verbi

stämma (2)

1. asennoitua
2. (tiedosta, väittämästä) pitää paikkansa, päteä
3. soinnuttaa
4. haastaa (oikeuteen)
5. tukkia, seisauttaa, tyrehdyttää
6. (hiihto) aurata, jarruttaa
7. (musiikki) virittää

Taivutus

Taivutus – stämma
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	stämmer	stäms, stämmes
imperfekti	stämde	stämdes
supiini	stämt	stämts
imperatiivi	stäm	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: stämma
• passiivin infinitiivi: stämmas
• aktiivin part. prees: stämmande
• passiivin part. prees: stämmandes
• part. perf.: yl. stämd, n. stämt, määr./mon. stämda

Aiheesta muualla

• stämma Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
• stämma Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)