Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

supremum (5)

  1. (matematiikka) pienin yläraja; pienin alkio, joka on kaikkia joukon alkioita suurempi tai yhtä suuri kuin sen suurin alkio
    Avoimen välin X = ]2,6[ supremum sup X = 6. Suljetun välin [1,3] supremum on 3.

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi supremum supremumit
genetiivi supremumin supremumien
(supremumein)
partitiivi supremumia supremumeja
akkusatiivi supremum;
supremumin
supremumit
sisäpaikallissijat
inessiivi supremumissa supremumeissa
elatiivi supremumista supremumeista
illatiivi supremumiin supremumeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi supremumilla supremumeilla
ablatiivi supremumilta supremumeilta
allatiivi supremumille supremumeille
muut sijamuodot
essiivi supremumina supremumeina
translatiivi supremumiksi supremumeiksi
abessiivi supremumitta supremumeitta
instruktiivi supremumein
komitatiivi supremumeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo supremumi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Vastakohdat muokkaa