Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

surkeus (40)[1]

  1. se, että on surkea

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsurkeus/ tai /ˈsurkeu̯s/
  • tavutus: sur‧ke‧us / sur‧keus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi surkeus surkeudet
genetiivi surkeuden surkeuksien
partitiivi surkeutta surkeuksia
akkusatiivi surkeus;
surkeuden
surkeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi surkeudessa surkeuksissa
elatiivi surkeudesta surkeuksista
illatiivi surkeuteen surkeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi surkeudella surkeuksilla
ablatiivi surkeudelta surkeuksilta
allatiivi surkeudelle surkeuksille
muut sijamuodot
essiivi surkeutena surkeuksina
translatiivi surkeudeksi surkeuksiksi
abessiivi surkeudetta surkeuksitta
instruktiivi surkeuksin
komitatiivi surkeuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo surkeude-
vahva vartalo surkeute-
konsonantti-
vartalo
surkeut-

Etymologia muokkaa

sanan surkea vartalosta surke- ja suffiksista -us

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • surkeus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40