Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

suuttua (52-C) (taivutus[luo])

  1. vihastua, tulistua
    Hän suuttui yllättäen.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: [ˈsuːtːuɑ]
Tavutus muokkaa
  • tavutus: suut‧tu‧a

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • suuttua Kielitoimiston sanakirjassa