Wikipedia
Katso artikkeli Synty (mytologia) Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

synty (1-J)[1]

  1. sama kuin syntyminen, erityisesti runollisissa yhteyksissä
    Lajien synty
    maailmankaikkeuden synty
  2. (mytologia) myyttinen alkuperä
    tulen synty

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsynt̪y/
  • tavutus: syn‧ty

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi synty synnyt
genetiivi synnyn syntyjen
partitiivi syntyä syntyjä
akkusatiivi synty;
synnyn
synnyt
sisäpaikallissijat
inessiivi synnyssä synnyissä
elatiivi synnystä synnyistä
illatiivi syntyyn syntyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi synnyllä synnyillä
ablatiivi synnyltä synnyiltä
allatiivi synnylle synnyille
muut sijamuodot
essiivi syntynä syntyinä
translatiivi synnyksi synnyiksi
abessiivi synnyttä synnyittä
instruktiivi synnyin
komitatiivi syntyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo synny-
vahva vartalo synty-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

alkusynty, syntyaika, syntyhistoria, syntymekanismi, syntypaikka, syntyperä, syntyruno, syntyvaihe, syntyvuosi

Idiomit muokkaa

  • miettiä syntyjä syviä
    1. olla mietteissään

Aiheesta muualla muokkaa

  • synty Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-J