Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

syntymä (10)

  1. syntymistapahtuma, yksilön elämän alkaminen äidistä itsenäisenä
    Syntymässä alkaa yksilön itsenäinen hengittäminen.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: [ˈsyn̪t̪ymæ]

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi syntymä syntymät
genetiivi syntymän syntymien
(syntymäin)
partitiivi syntymää syntymiä
akkusatiivi syntymä;
syntymän
syntymät
sisäpaikallissijat
inessiivi syntymässä syntymissä
elatiivi syntymästä syntymistä
illatiivi syntymään syntymiin
ulkopaikallissijat
adessiivi syntymällä syntymillä
ablatiivi syntymältä syntymiltä
allatiivi syntymälle syntymille
muut sijamuodot
essiivi syntymänä syntyminä
translatiivi syntymäksi syntymiksi
abessiivi syntymättä syntymittä
instruktiivi syntymin
komitatiivi syntymine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo syntymä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

johdos sanasta syntyä (vahva vartalo synty- + -mä)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Vastakohdat muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

syntymäaika, syntymähetki, syntymäjuhla, syntymäkoti, syntymäkotikunta, syntymämaa, syntymämerkki, syntymäpaikka, syntymäpaino, syntymäpäivä, syntymäsokea, syntymätodistus, syntymätukka, syntymävika, syntymävuosi

Aiheesta muualla muokkaa

Verbi muokkaa

syntymä

  1. (taivutusmuoto) agenttipartisiippi verbistä syntyä