syvänne
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- ympäröivää maastoa matalampi kohta
- luonnollinen syvä kohta meressä tai vesistössä
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈsyʋænːeˣ/
- tavutus: sy‧vän‧ne
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | syvänne | syvänteet |
| genetiivi | syvänteen | syvänteiden syvänteitten |
| partitiivi | syvännettä | syvänteitä |
| akkusatiivi | syvänne; syvänteen |
syvänteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | syvänteessä | syvänteissä |
| elatiivi | syvänteestä | syvänteistä |
| illatiivi | syvänteeseen | syvänteisiin syvänteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | syvänteellä | syvänteillä |
| ablatiivi | syvänteeltä | syvänteiltä |
| allatiivi | syvänteelle | syvänteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | syvänteenä | syvänteinä |
| translatiivi | syvänteeksi | syvänteiksi |
| abessiivi | syvänteettä | syvänteittä |
| instruktiivi | – | syväntein |
| komitatiivi | – | syvänteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | syväntee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
syvännet- | |