Wikipedia
Katso artikkeli Tajunta Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tajunta (9-J)[1]

  1. tietoisuus
    Tajunnan ja tajuttomuuden välinen raja.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ɑjunt̪ɑ/
  • tavutus: ta‧jun‧ta

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tajunta tajunnat
genetiivi tajunnan tajuntojen
(tajuntain)
partitiivi tajuntaa tajuntoja
akkusatiivi tajunta;
tajunnan
tajunnat
sisäpaikallissijat
inessiivi tajunnassa tajunnoissa
elatiivi tajunnasta tajunnoista
illatiivi tajuntaan tajuntoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tajunnalla tajunnoilla
ablatiivi tajunnalta tajunnoilta
allatiivi tajunnalle tajunnoille
muut sijamuodot
essiivi tajuntana tajuntoina
translatiivi tajunnaksi tajunnoiksi
abessiivi tajunnatta tajunnoitta
instruktiivi tajunnoin
komitatiivi tajuntoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tajunna-
vahva vartalo tajunta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

alitajunta, piilotajunta, tajunnanhäiriö, tajunnanlaajentaja, tajunnansisältö, tajunnantila, tajunnanvirta, tajuntateollisuus

Aiheesta muualla muokkaa

  • tajunta Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-J