Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tappelu (2)[1]

  1. kahden henkilön tai joukon fyysinen yhteenotto, kahakka, usein ilman aseita tai vain kädessä pidettävin välinein
    Joudut aina tappeluun humalassa! Pitäisikö katsoa peiliin...
    Helsingissä oli eri kaupunginosien jengien tappeluita jo sata vuotta sitten.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ɑpːelu/
  • tavutus: tap‧pe‧lu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tappelu tappelut
genetiivi tappelun tappelujen
tappeluiden
tappeluitten
partitiivi tappelua tappeluita
tappeluja
akkusatiivi tappelu;
tappelun
tappelut
sisäpaikallissijat
inessiivi tappelussa tappeluissa
elatiivi tappelusta tappeluista
illatiivi tappeluun tappeluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tappelulla tappeluilla
ablatiivi tappelulta tappeluilta
allatiivi tappelulle tappeluille
muut sijamuodot
essiivi tappeluna tappeluina
translatiivi tappeluksi tappeluiksi
abessiivi tappelutta tappeluitta
instruktiivi tappeluin
komitatiivi tappeluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tappelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

joukkotappelu, katutappelu, koiratappelu, kukkotappelu, kylätappelu, nyrkkitappelu, puukkotappelu, tappeluhalu, tappelukukko, tappelunhalu, tappelupukari

Aiheesta muualla muokkaa

  • tappelu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2