Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tela (9)

  1. sylinterimäinen kappale, jonka avulla on tarkoitus puristaa jotain
    Miehen käsi jäi telojen väliin.
  2. maissa olevan aluksen alustarakennelma
    Vene vedettiin teloille. Laiva laskettiin teloilta.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪elɑ/, [ˈt̪e̞lɑ̝]
  • tavutus: te‧la

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tela telat
genetiivi telan telojen
(telain)
partitiivi telaa teloja
akkusatiivi tela;
telan
telat
sisäpaikallissijat
inessiivi telassa teloissa
elatiivi telasta teloista
illatiivi telaan teloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi telalla teloilla
ablatiivi telalta teloilta
allatiivi telalle teloille
muut sijamuodot
essiivi telana teloina
translatiivi telaksi teloiksi
abessiivi telatta teloitta
instruktiivi teloin
komitatiivi teloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tela-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

maalaustela, telahihna, telahyty, telaketju, telakone, telakumi, telaluu, telamaasturi, telamatto, telapuu, telatie, venetela

Idiomit muokkaa

  • olla talviteloilla

Aiheesta muualla muokkaa

  • tela Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja muokkaa

Substantiivi muokkaa

tela f. (monikko telas)

  1. kangas

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Idiomit muokkaa

  • ¡Vaya tela! = Voi, ei! / Jopas jotakin!

Portugali muokkaa

Substantiivi muokkaa

tela f.

  1. kangas
  2. maalaus
  3. (Brasilia) ruutu (tv, monitorin)

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.