Wikipedia
Katso artikkeli Tentti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Tentti

Substantiivi muokkaa

tentti (5-C)[1]

  1. koe tai kuulustelu esimerkiksi kurssin päättyessä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ent̪ːi/
  • tavutus: tent‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tentti tentit
genetiivi tentin tenttien
(tenttein)
partitiivi tenttiä tenttejä
akkusatiivi tentti;
tentin
tentit
sisäpaikallissijat
inessiivi tentissä tenteissä
elatiivi tentistä tenteistä
illatiivi tenttiin tentteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tentillä tenteillä
ablatiivi tentiltä tenteiltä
allatiivi tentille tenteille
muut sijamuodot
essiivi tenttinä tentteinä
translatiivi tentiksi tenteiksi
abessiivi tentittä tenteittä
instruktiivi tentein
komitatiivi tentteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tenti-
vahva vartalo tentti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

ruotsin sanasta tentamen.[2]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

akateeminen tentti, kirjallinen tentti, tentata, tentattava, tenttiä, tentaattori

Yhdyssanat muokkaa

alkutentti, approbaturtentti, cum laude -tentti, kevättentti, kirjatentti, laudaturtentti, lopputentti, tenttiaika, tenttijärjestys, tenttikausi, tenttikirja, tenttikysymys, uusintatentti, vaalitentti

Aiheesta muualla muokkaa

  • tentti Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C
  2. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.