Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tikapuut (18) (monikollinen)

  1. alkuaan puinen, kahden tai useamman, tukipuiden väliin kiinnitetyn askelman muodostama rakennelma, joka pystytetään tukea vasten nojalleen kiipeämistä varten, mutta voidaan myös pystyttää samassa tarkoituksessa toisinaan rakenteeseen lisättyä omaa tukea vasten tai erityistapauksessa ripustaa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ikɑˌpuːt̪/
  • tavutus: ti‧ka‧puut

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tikapuut
genetiivi tikapuiden
tikapuitten
partitiivi tikapuita
akkusatiivi –;
tikapuut
sisäpaikallissijat
inessiivi tikapuissa
elatiivi tikapuista
illatiivi tikapuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tikapuilla
ablatiivi tikapuilta
allatiivi tikapuille
muut sijamuodot
essiivi tikapuina
translatiivi tikapuiksi
abessiivi tikapuitta
instruktiivi tikapuin
komitatiivi tikapuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tikapuu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

  • monikkomuoto sanasta tikapuu, joka nykykielessä esiintyy yhdyssanan alkuosana
  • tika- vanhasta ruotsista (stighi, stigha, stigi, stiga) > nykyruotsin stege, vrt. steg, stiga

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa