Katso myös: tíu

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tiu (18)

  1. kananmunista käytettävä mittayksikkö, joka tarkoittaa 20 kappaletta
    Ennen junan lähtöä hän osti vielä asemaravintolasta puoli tiuta kovaksi keitettyjä kananmunia. (Ulvova mylläri, Arto Paasilinna)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪iu̯/
  • tavutus: tiu

Taivutus muokkaa

  Tätä artikkelia tai artikkelin osaa on pyydetty parannettavaksi.
Syy: sanalla on monikkomuoto vain nominatiivissa
Voit auttaa Wikisanakirjaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tiu tiut
genetiivi tiun tiuiden
tiuitten
partitiivi tiuta tiuita
akkusatiivi tiu;
tiun
tiut
sisäpaikallissijat
inessiivi tiussa tiuissa
elatiivi tiusta tiuista
illatiivi tiuhun tiuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tiulla tiuilla
ablatiivi tiulta tiuilta
allatiivi tiulle tiuille
muut sijamuodot
essiivi tiuna tiuina
translatiivi tiuksi tiuiksi
abessiivi tiutta tiuitta
instruktiivi tiuin
komitatiivi tiuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tiu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • tiu Kielitoimiston sanakirjassa

Esperanto muokkaa

Pronomini muokkaa

tiu (yks. akk. tiun, mon. tiuj, mon. akk. tiujn)

  1. (demonstratiivinen) se
  2. (demonstratiivinen) tuo
  3. (persoonapronomini) hän

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: [ˈtiː.u]

Liittyvät sanat muokkaa