Wikipedia
Katso artikkeli Toukka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Toukka

Substantiivi muokkaa

toukka (10-A)

  1. (biologia) hyönteisen kehitysvaihe ennen koteloitumista
    Puuta kaivava toukka.
  2. (arkikieltä) sylivauva

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ou̯kːɑ/
  • tavutus: touk‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi toukka toukat
genetiivi toukan toukkien
(toukkain)
partitiivi toukkaa toukkia
akkusatiivi toukka;
toukan
toukat
sisäpaikallissijat
inessiivi toukassa toukissa
elatiivi toukasta toukista
illatiivi toukkaan toukkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi toukalla toukilla
ablatiivi toukalta toukilta
allatiivi toukalle toukille
muut sijamuodot
essiivi toukkana toukkina
translatiivi toukaksi toukiksi
abessiivi toukatta toukitta
instruktiivi toukin
komitatiivi toukkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo touka-
vahva vartalo toukka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

emotoukka, hyönteistoukka, kirjatoukka, kuningatartoukka, kärpästoukka, lukutoukka, mehiläistoukka, orastoukka, perhosentoukka, perhostoukka, pistiäistoukka, sammakontoukka, silkkiäistoukka, sokeritoukka, sääskentoukka, toukanjauhe, toukankäytävä, toukanpuru, toukanreikä, toukka-aika, toukka-aste, toukkaelin, toukkakammio, toukkamuoto, toukkanahka, toukkavaihe

Aiheesta muualla muokkaa

  • toukka Kielitoimiston sanakirjassa
  • toukka Tieteen termipankissa
  • Artikkelit 212, 827, 4077 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa