tuhka
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- eloperäisen aineen palamisen seurauksena muodostuva kiinteä jäännös
- Puuaineksen poltossa tuhka koostuu pääasiassa kalsiumkarbonaatista.
- (monikossa erityisesti) krematoimisesta jäänyt tuhka
- Isäni tuhkat ripoteltiin mereen.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈt̪uhkɑ/
- tavutus: tuh‧ka
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuhka | tuhat |
| genetiivi | tuhan | tuhkien (tuhkain) |
| partitiivi | tuhkaa | tuhkia |
| akkusatiivi | tuhka; tuhan |
tuhat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuhassa | tuhissa |
| elatiivi | tuhasta | tuhista |
| illatiivi | tuhkaan | tuhkiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuhalla | tuhilla |
| ablatiivi | tuhalta | tuhilta |
| allatiivi | tuhalle | tuhille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuhkana | tuhkina |
| translatiivi | tuhaksi | tuhiksi |
| abessiivi | tuhatta | tuhitta |
| instruktiivi | – | tuhin |
| komitatiivi | – | tuhkine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | tuha- | |
| vahva vartalo | tuhka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuhka | tuhkat |
| genetiivi | tuhkan | tuhkien (tuhkain) |
| partitiivi | tuhkaa | tuhkia |
| akkusatiivi | tuhka; tuhkan |
tuhkat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuhkassa | tuhkissa |
| elatiivi | tuhkasta | tuhkista |
| illatiivi | tuhkaan | tuhkiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuhkalla | tuhkilla |
| ablatiivi | tuhkalta | tuhkilta |
| allatiivi | tuhkalle | tuhkille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuhkana | tuhkina |
| translatiivi | tuhkaksi | tuhkiksi |
| abessiivi | tuhkatta | tuhkitta |
| instruktiivi | – | tuhkin |
| komitatiivi | – | tuhkine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tuhka- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
vanha germaaninen laina[2]
Käännökset muokkaa
1. eloperäisen aineen palamisen seurauksena muodostuva kiinteä jäännös
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- verbit: tuhkata, tuhkauttaa
Yhdyssanat muokkaa
luutuhka, puutuhka, tuhkakola, tuhkakuppi, tuhkalaatikko, tuhkalannoitus, tuhkalipeä, tuhkaluukku, tuhkanharmaa, tuhkapatja, tuhkapensas, tuhkapesä, tuhkarokko, tuhkaruoho, tuhkasade, tuhkatiili, tuhkauurna, tupakantuhka
Idiomit muokkaa
- kuin tuhka tuuleen — jäljettömiin
- viedä tuhkatkin pesästä — viedä kaikki
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10-D
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 362. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.