tunkeileva
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
tunkeileva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tunkeilla
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tunkeileva | tunkeilevat |
| genetiivi | tunkeilevan | tunkeilevien (tunkeilevain) |
| partitiivi | tunkeilevaa | tunkeilevia |
| akkusatiivi | tunkeileva; tunkeilevan | tunkeilevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tunkeilevassa | tunkeilevissa |
| elatiivi | tunkeilevasta | tunkeilevista |
| illatiivi | tunkeilevaan | tunkeileviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tunkeilevalla | tunkeilevilla |
| ablatiivi | tunkeilevalta | tunkeilevilta |
| allatiivi | tunkeilevalle | tunkeileville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tunkeilevana | tunkeilevina |
| translatiivi | tunkeilevaksi | tunkeileviksi |
| abessiivi | tunkeilevatta | tunkeilevitta |
| instruktiivi | – | tunkeilevin |
| komitatiivi | – | tunkeilevine |
Aiheesta muualla muokkaa
- tunkeileva Kielitoimiston sanakirjassa