tunnistin
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈt̪unːist̪in/
- tavutus: tun‧nis‧tin
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tunnistin | tunnistimet |
| genetiivi | tunnistimen | tunnistimien tunnistinten |
| partitiivi | tunnistinta | tunnistimia |
| akkusatiivi | tunnistin; tunnistimen |
tunnistimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tunnistimessa | tunnistimissa |
| elatiivi | tunnistimesta | tunnistimista |
| illatiivi | tunnistimeen | tunnistimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tunnistimella | tunnistimilla |
| ablatiivi | tunnistimelta | tunnistimilta |
| allatiivi | tunnistimelle | tunnistimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tunnistimena (tunnistinna) |
tunnistimina |
| translatiivi | tunnistimeksi | tunnistimiksi |
| abessiivi | tunnistimetta | tunnistimitta |
| instruktiivi | – | tunnistimin |
| komitatiivi | – | tunnistimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tunnistime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tunnistin- | |
Etymologia muokkaa
johdos verbistä tunnistaa (tunnist- + -in)
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- tunnistin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi muokkaa
tunnistin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä tunnistaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 33