Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tunteikkuus (40)

  1. se, että on tunteikas

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪unt̪ei̯kːuːs/
  • tavutus: tun‧teik‧kuus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tunteikkuus tunteikkuudet
genetiivi tunteikkuuden tunteikkuuksien
partitiivi tunteikkuutta tunteikkuuksia
akkusatiivi tunteikkuus;
tunteikkuuden
tunteikkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi tunteikkuudessa tunteikkuuksissa
elatiivi tunteikkuudesta tunteikkuuksista
illatiivi tunteikkuuteen tunteikkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tunteikkuudella tunteikkuuksilla
ablatiivi tunteikkuudelta tunteikkuuksilta
allatiivi tunteikkuudelle tunteikkuuksille
muut sijamuodot
essiivi tunteikkuutena tunteikkuuksina
translatiivi tunteikkuudeksi tunteikkuuksiksi
abessiivi tunteikkuudetta tunteikkuuksitta
instruktiivi tunteikkuuksin
komitatiivi tunteikkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tunteikkuude-
vahva vartalo tunteikkuute-
konsonantti-
vartalo
tunteikkuut-

Etymologia muokkaa

sanan tunteikas vartalosta tunteikk- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa