tunto
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- kyky tuntea
- Kädestä on tunto poissa.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈt̪unt̪o/, [ˈt̪un̪t̪o̞]
- tavutus: tun‧to
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tunto | tunnot |
| genetiivi | tunnon | tuntojen |
| partitiivi | tuntoa | tuntoja |
| akkusatiivi | tunto; tunnon |
tunnot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tunnossa | tunnoissa |
| elatiivi | tunnosta | tunnoista |
| illatiivi | tuntoon | tuntoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tunnolla | tunnoilla |
| ablatiivi | tunnolta | tunnoilta |
| allatiivi | tunnolle | tunnoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuntona | tuntoina |
| translatiivi | tunnoksi | tunnoiksi |
| abessiivi | tunnotta | tunnoitta |
| instruktiivi | – | tunnoin |
| komitatiivi | – | tuntoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | tunno- | |
| vahva vartalo | tunto- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. kyky tuntea
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: tunnokas, tunnollinen, tunnoton
Yhdyssanat muokkaa
itsetunto, kansallistunto, kunniantunto, myötätunto, oikeudentunto, omanarvontunto, omatunto, synnintunto, syyllisyydentunto, tunnonrauha, tunnontarkka, tunnontuska, tunnonvaiva, tuntoaisti, tuntoelin, tuntohermo, tuntokasvi, tuntokeränen, tuntolevy, tuntomatto, tuntomerkki, tuntosarvi, vastuuntunto, velvollisuudentunto, voimantunto, ylemmyydentunto
Aiheesta muualla muokkaa
- tunto Kielitoimiston sanakirjassa