Katso myös: Tuppi

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tuppi (7-B)

  1. jonkin ympärillä suojuksena oleva putkimainen toisesta päästä umpinainen esine tai muodostuma
  2. puukon tai miekan terän ympärille tuleva suojus

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪upːi/
  • tavutus: tup‧pi

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuppi tupet
genetiivi tupen tuppien
(tuppein)
partitiivi tuppea tuppia
akkusatiivi tuppi;
tupen
tupet
sisäpaikallissijat
inessiivi tupessa tupissa
elatiivi tupesta tupista
illatiivi tuppeen tuppiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tupella tupilla
ablatiivi tupelta tupilta
allatiivi tupelle tupille
muut sijamuodot
essiivi tuppena tuppina
translatiivi tupeksi tupiksi
abessiivi tupetta tupitta
instruktiivi tupin
komitatiivi tuppine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tupe-
vahva vartalo tuppe-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

hermotuppi, jännetuppi, karvatuppi, lehtituppi, puukontuppi, tupenrapina, tuppiavain, tuppihoito, tuppikeksi, tuppilauta, tuppipuukko, tuppisieni, tuppisuu

Aiheesta muualla muokkaa

  • tuppi Kielitoimiston sanakirjassa
  • tuppi Tieteen termipankissa