uskonto
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- johonkin korkeampaan kohdistuvaan uskoon perustuva käsite
- Uskontojen älyllinen fabriikki kietoutuu pippelin ja pimpin ympärille.
- oppiaine peruskoulussa ja lukiossa
- uskonnon tunnilla
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈuskont̪o/
- tavutus: us‧kon‧to
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uskonto | uskonnot |
| genetiivi | uskonnon | uskontojen |
| partitiivi | uskontoa | uskontoja |
| akkusatiivi | uskonto; uskonnon |
uskonnot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uskonnossa | uskonnoissa |
| elatiivi | uskonnosta | uskonnoista |
| illatiivi | uskontoon | uskontoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uskonnolla | uskonnoilla |
| ablatiivi | uskonnolta | uskonnoilta |
| allatiivi | uskonnolle | uskonnoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uskontona | uskontoina |
| translatiivi | uskonnoksi | uskonnoiksi |
| abessiivi | uskonnotta | uskonnoitta |
| instruktiivi | – | uskonnoin |
| komitatiivi | – | uskontoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | uskonno- | |
| vahva vartalo | uskonto- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. johonkin korkeampaan kohdistuvaan uskoon perustuva käsite
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: uskonnollinen, uskonnoton
Yhdyssanat muokkaa
luonnonuskonto, maailmanuskonto, muinaisuskonto, pakanauskonto, uskonnonfilosofia, uskonnonharjoitus, uskonnonopettaja, uskonnonopetus, uskonnonpsykologia, uskonnonvapaus, uskonnonvapauslaki, uskontokunta, uskontorikos, uskontotiede, uskontotieteellinen, uskontotunti, uskontotieteilijä, kirjauskonto
Aiheesta muualla muokkaa
- uskonto Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-J