Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vahvuus (40)

  1. lujuus, kestävyys: fyysinen tai psyykkinen kyky kestää jotakin
  2. voimakkuus, väkevyys
  3. (sodankäynti) sotilasosaston sotilaiden määrä; miesvahvuus

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋɑhʋuːs/
  • tavutus: vah‧vuus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vahvuus vahvuudet
genetiivi vahvuuden vahvuuksien
partitiivi vahvuutta vahvuuksia
akkusatiivi vahvuus;
vahvuuden
vahvuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi vahvuudessa vahvuuksissa
elatiivi vahvuudesta vahvuuksista
illatiivi vahvuuteen vahvuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vahvuudella vahvuuksilla
ablatiivi vahvuudelta vahvuuksilta
allatiivi vahvuudelle vahvuuksille
muut sijamuodot
essiivi vahvuutena vahvuuksina
translatiivi vahvuudeksi vahvuuksiksi
abessiivi vahvuudetta vahvuuksitta
instruktiivi vahvuuksin
komitatiivi vahvuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vahvuude-
vahva vartalo vahvuute-
konsonantti-
vartalo
vahvuut-

Etymologia muokkaa

vahva + -uus

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

vahvuusluku

Aiheesta muualla muokkaa

  • vahvuus Kielitoimiston sanakirjassa