Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vaikeus (40)

  1. jonkin ominaisuus, että se on vaikea
    Sanaristikon vaikeus ottaa minua päähän.
  2. (monikossa) fyysisestä seikasta, harjaantumattomuudesta, tiedonpuutteesta, taloudellisesta seikasta tms. seuraava hidaste tai este
    kohdata taloudellisia vaikeuksia
    joutua vaikeuksiin poliisin kanssa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋɑi̯keus/ tai /ˈʋɑi̯keu̯s/
  • tavutus: vai‧ke‧us / vai‧keus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vaikeus vaikeudet
genetiivi vaikeuden vaikeuksien
partitiivi vaikeutta vaikeuksia
akkusatiivi vaikeus;
vaikeuden
vaikeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi vaikeudessa vaikeuksissa
elatiivi vaikeudesta vaikeuksista
illatiivi vaikeuteen vaikeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vaikeudella vaikeuksilla
ablatiivi vaikeudelta vaikeuksilta
allatiivi vaikeudelle vaikeuksille
muut sijamuodot
essiivi vaikeutena vaikeuksina
translatiivi vaikeudeksi vaikeuksiksi
abessiivi vaikeudetta vaikeuksitta
instruktiivi vaikeuksin
komitatiivi vaikeuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vaikeude-
vahva vartalo vaikeute-
konsonantti-
vartalo
vaikeut-

Etymologia muokkaa

vaikea + -us

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

hengitysvaikeus, keskittymisvaikeus, kouluvaikeus, kurinpitovaikeus, liikkumisvaikeus, maksuvaikeus, nielemisvaikeus, oppimisvaikeus, painovaikeus, pitovaikeus, rahavaikeus, sopeutumisvaikeus, tulkintavaikeus, vaikeusaste, virtsaamisvaikeus

Aiheesta muualla muokkaa

  • vaikeus Kielitoimiston sanakirjassa