Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vaimo (1)

  1. naimisissa oleva naispuolinen puoliso, aviovaimo
    Matilla on vaimo ja kolme lasta.
    Polygamiassa miehellä saattaa olla monta vaimoa.
    Vaimoni on muiden rouvien kanssa alkanut harrastaa vatsatanssia.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋɑi̯mo/, [ˈʋɑimo̞]
  • tavutus: vai‧mo

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vaimo vaimot
genetiivi vaimon vaimojen
partitiivi vaimoa vaimoja
akkusatiivi vaimo;
vaimon
vaimot
sisäpaikallissijat
inessiivi vaimossa vaimoissa
elatiivi vaimosta vaimoista
illatiivi vaimoon vaimoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vaimolla vaimoilla
ablatiivi vaimolta vaimoilta
allatiivi vaimolle vaimoille
muut sijamuodot
essiivi vaimona vaimoina
translatiivi vaimoksi vaimoiksi
abessiivi vaimotta vaimoitta
instruktiivi vaimoin
komitatiivi vaimoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vaimo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

  • kantauralin wajmV ’sydän’ (V = vokaali); vanhassa suomen kielessä vaimo merkitsi myös ’itseä’, ’sielua’ (vrt. viron vaim)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

aviovaimo, avovaimo, edustusvaimo, jalkavaimo, lempivaimo, leskivaimo, mallivaimo, sivuvaimo, vaimoeläjä, vaimoihminen, vaimomarkkinat, vaimonhakkaaja, vaimonosto, vaimoväki

Vieruskäsitteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • vaimo Kielitoimiston sanakirjassa