Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vaiva (9)

  1. rasittava tai hankala asia, joka vaatii erityistä paneutumista; vastus, harmi
    Ei siitä oikeastaan ole mitään vaivaa.
  2. epämiellyttävä fyysinen tuntemus, esim. kipu, sairaus
    Urheilijalle vaivat ovat tavallisia.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋɑiʋɑ/
  • tavutus: vai‧va

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vaiva vaivat
genetiivi vaivan vaivojen
(vaivain)
partitiivi vaivaa vaivoja
akkusatiivi vaiva;
vaivan
vaivat
sisäpaikallissijat
inessiivi vaivassa vaivoissa
elatiivi vaivasta vaivoista
illatiivi vaivaan vaivoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vaivalla vaivoilla
ablatiivi vaivalta vaivoilta
allatiivi vaivalle vaivoille
muut sijamuodot
essiivi vaivana vaivoina
translatiivi vaivaksi vaivoiksi
abessiivi vaivatta vaivoitta
instruktiivi vaivoin
komitatiivi vaivoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vaiva-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

ilmavaiva, jalkavaiva, maanvaiva, mahavaiva, omantunnonvaiva, päänvaiva, selkävaiva, sydänvaiva, tunnonvaiva, vaivannäkö, vaivanpalkka, vatsavaiva

Idiomit muokkaa

  • nähdä vaivaa - ponnistella jonkin asian eteen

Aiheesta muualla muokkaa

  • vaiva Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 362. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.