Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vakio (3)

  1. (matematiikka, fysiikka) arvoltaan muuttumaton suure

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋɑkio/
  • tavutus: va‧ki‧o

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vakio vakiot
genetiivi vakion vakioiden
vakioitten
partitiivi vakiota vakioita
akkusatiivi vakio;
vakion
vakiot
sisäpaikallissijat
inessiivi vakiossa vakioissa
elatiivi vakiosta vakioista
illatiivi vakioon vakioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vakiolla vakioilla
ablatiivi vakiolta vakioilta
allatiivi vakiolle vakioille
muut sijamuodot
essiivi vakiona vakioina
translatiivi vakioksi vakioiksi
abessiivi vakiotta vakioitta
instruktiivi vakioin
komitatiivi vakioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vakio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

vakioarvo, vakioauto, vakiohinta, vakiokalusto, vakiokoko, vakiokoostumus, vakiolaatu, vakiomaito, vakiomalli, vakiomitta, vakionopeus, vakiopaine, vakioselitys, vakiosopimus, vakiosuhde, vakiosuure, vakiotanssi, vakiotyyppi, vakiovaruste, vakioveikkaus, vakiovuoro

Muut muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • vakio Kielitoimiston sanakirjassa
  • vakio Tieteen termipankissa