valtakunta
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- valtiosta erityisesti monarkian yhteydessä ja eräissä historiallisissa merkityksissä käytetty nimitys, valtioon kuuluvat maa-alueet
- Rooman valtakunta
- Koko valtakuntaa on kyettävä puolustamaan.
- valtakunnanoikeus
- (kuvaannollisesti) jonkin abstraktin hallinta-alue
- Jumalan valtakunta
- Meillä autotalli saa olla miesten valtakuntaa.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋɑlt̪ɑˌkunt̪ɑ/
- tavutus: val‧ta‧kun‧ta
Etymologia muokkaa
yhdyssana sanoista valta ja kunta; Mikael Agricolan 1510-luvulla käyttöön ottama, jo keskiajalla vakiintunut uudissana[1]
Käännökset muokkaa
1. valtiosta erityisesti monarkian yhteydessä ja eräissä historiallisissa merkityksissä käytetty nimitys, valtioon kuuluvat maa-alueet
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: valtakunnallinen
Yhdyssanat muokkaa
valtakunnansovittelija, valtakunnanoikeus, valtakunnanraja, valtakunnansali, valtakunnansyyttäjä, valtakunnanverkko
Aiheesta muualla muokkaa
- valtakunta Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.