Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

valtuusto (2)[1]

  1. (politiikka) valtuutettujen henkilöiden muodostama elin, esim. kunnanvaltuusto

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋɑlt̪uːst̪o/
  • tavutus: val‧tuus‧to

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi valtuusto valtuustot
genetiivi valtuuston valtuustojen
valtuustoiden
valtuustoitten
partitiivi valtuustoa valtuustoita
valtuustoja
akkusatiivi valtuusto;
valtuuston
valtuustot
sisäpaikallissijat
inessiivi valtuustossa valtuustoissa
elatiivi valtuustosta valtuustoista
illatiivi valtuustoon valtuustoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi valtuustolla valtuustoilla
ablatiivi valtuustolta valtuustoilta
allatiivi valtuustolle valtuustoille
muut sijamuodot
essiivi valtuustona valtuustoina
translatiivi valtuustoksi valtuustoiksi
abessiivi valtuustotta valtuustoitta
instruktiivi valtuustoin
komitatiivi valtuustoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo valtuusto-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

aluevaltuusto, kaupunginvaltuusto, kirkkovaltuusto, kunnanvaltuusto, liittovaltuusto, seurakunnanvaltuusto, valtuustopaikka, valtuustoryhmä, valtuustoseminaari

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2