valtuuttaa
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
valtuuttaa (53-C) (taivutus[luo])
- ~ (part.) + 3. inf.:n illatiivi (-maan/-mään) antaa jklle oikeus tehdä jtak itseään sitovaa itsensä puolesta
- Valtuutin poikani käyttämään ääntäni yhtiökokouksessa. Hän käytti valtuutustani niin, että äänestyksessä hän äänesti kuten ohjeistin.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋɑlt̪uːt̪ːɑːˣ/
- tavutus: val‧tuut‧taa
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
1. antaa jklle oikeus tehdä jtak itseään sitovaa itsensä puolesta
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- substantiivit: valtuutus