Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vanhapiika

  1. (vanhahtava, joskus halventava) lapsuuden kodissa tai yksin asuva ikääntynyt nainen, joka ei ole ikinä ollut naimisissa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋɑnhɑˌpiːkɑ/
  • tavutus: van‧ha‧pii‧ka

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

ikäneito, isosisko, vanhapoika

Yhdyssanat muokkaa

vanhanpiianvero

Aiheesta muualla muokkaa