vanhapiika
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
vanhapiika
- (vanhahtava, joskus halventava) lapsuuden kodissa tai yksin asuva ikääntynyt nainen, joka ei ole ikinä ollut naimisissa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋɑnhɑˌpiːkɑ/
- tavutus: van‧ha‧pii‧ka
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
1. lapsuuden kodissa tai yksin asuva ikääntynyt nainen, joka ei ole ikinä ollut naimisissa
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
ikäneito, isosisko, vanhapoika
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- vanhapiika Kielitoimiston sanakirjassa