Suomi muokkaa

Katso artikkeli Vanki Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi muokkaa

vanki (5-G)

  1. rikoksen vuoksi vapausrangaistusta vankilassa suorittava henkilö
  2. vihollisen kiinni ottama henkilö, sotavanki
  3. muuten tahdon vastaisesti kiinni pidetty henkilö, esim. panttivanki
    Vähän tämän jälkeen rosvopäällikkö joutui läheisellä Storoževin niemellä piilottelevan toisen rosvojoukkion vangiksi. (ort.fi)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋɑŋki/, [ˈʋɑŋki]
  • tavutus: van‧ki

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vanki vangit
genetiivi vangin vankien
(vankein)
partitiivi vankia vankeja
akkusatiivi vanki;
vangin
vangit
sisäpaikallissijat
inessiivi vangissa vangeissa
elatiivi vangista vangeista
illatiivi vankiin vankeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vangilla vangeilla
ablatiivi vangilta vangeilta
allatiivi vangille vangeille
muut sijamuodot
essiivi vankina vankeina
translatiivi vangiksi vangeiksi
abessiivi vangitta vangeitta
instruktiivi vangein
komitatiivi vankeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vangi-
vahva vartalo vanki-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

keskiaikainen ruotsalainen laina[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

istua, lusia, ottaa vanki, rikollinen, kriminaali

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

elinkautisvanki, haamuvanki, kaleerivanki, kuritushuonevanki, luottovanki, mielipidevanki, miesvanki, pakkotyövanki, panttivanki, rangaistusvanki, sakkovanki, sotavanki, tutkintavanki, vanginpuku, vanginvartija, vankeinhoito, vankikarkuri, vankikoppi, vankileiri, vankilento, vankimielisairaala, vankiselli, vankityrmä, vankityö

Aiheesta muualla muokkaa

  • vanki Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).