velvollinen
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
velvollinen (38)
- (oikeustiede) oikeushenkilö, jolla on jokin julkisen vallan asettama velvollisuus
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋelʋolˌlinen/
- tavutus: vel‧vol‧li‧nen
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | velvollinen | velvolliset |
genetiivi | velvollisen | velvollisten velvollisien |
partitiivi | velvollista | velvollisia |
akkusatiivi | velvollinen; velvollisen |
velvolliset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | velvollisessa | velvollisissa |
elatiivi | velvollisesta | velvollisista |
illatiivi | velvolliseen | velvollisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | velvollisella | velvollisilla |
ablatiivi | velvolliselta | velvollisilta |
allatiivi | velvolliselle | velvollisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | velvollisena (velvollisna) |
velvollisina |
translatiivi | velvolliseksi | velvollisiksi |
abessiivi | velvollisetta | velvollisitta |
instruktiivi | – | velvollisin |
komitatiivi | – | velvollisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | velvollise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
velvollis- |
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- substantiivit: velvollisuus
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- velvollinen Kielitoimiston sanakirjassa