Wikipedia
Katso artikkeli Viha Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Viha
 
Viha

Substantiivi muokkaa

viha (9)

  1. jotakin tai jotakuta kohtaan tunnettu äärimmäinen antipatia, tuohtunut ja/tai pahansuopainen vastenmielisyyden tunne; syvä suuttumus t. kiukku
    Viha saa aikaan pahansuopaisuutta.
    Anna hänen vihansa laantua.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋihɑ/
  • tavutus: vi‧ha

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viha vihat
genetiivi vihan vihojen
(vihain)
partitiivi vihaa vihoja
akkusatiivi viha;
vihan
vihat
sisäpaikallissijat
inessiivi vihassa vihoissa
elatiivi vihasta vihoista
illatiivi vihaan vihoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vihalla vihoilla
ablatiivi vihalta vihoilta
allatiivi vihalle vihoille
muut sijamuodot
essiivi vihana vihoina
translatiivi vihaksi vihoiksi
abessiivi vihatta vihoitta
instruktiivi vihoin
komitatiivi vihoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo viha-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

myöhäiskantasuomen *viha, aiemmasta muodosta *wiša. Mahdollisesti jo indoiranilaisen kantakielen sanasta *dwiša-. Sukua viron sanalle viha ja (jos vanhempaa kantaa) udmurtin sanalle вож; indoiraanisesta kantasanasta johtuu myös avestan kielen vīša-, ”myrkky”.

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
osittain
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

herraviha, ihmisviha, isoviha, juutalaisviha, luokkaviha, miesviha, muukalaisviha, naisviha, pikkuviha, rotuviha, ryssäviha, salaviha, vihamielinen, vihamies, vihanlietsoja, vihanpito, vihanpurkaus, vihanpuuska, vihapuhe, vihapäissään, viha-rakkaussuhde, viharikos, vihasivusto

Aiheesta muualla muokkaa

  • viha Kielitoimiston sanakirjassa

Viro muokkaa

Substantiivi muokkaa

viha (gen viha, part viha)

  1. viha
  2. (mausta tms.) kitkeryys, karvaus

Taivutus muokkaa

  • yksikön illatiivi vihasse
Vertailu muokkaa
  • komparatiivi viham
  • superlatiivi kõige viham

Liittyvät sanat muokkaa

Substantiivi muokkaa

viha

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta viht

Adjektiivi muokkaa

viha (gen viha, part viha)

  1. (mausta) kitkerä, karvas, väkevä
    rediseil pole mädarõika viha juures – näissä retiiseissä ei ole piparjuuren kitkeryyttä

Taivutus muokkaa

Vertailu muokkaa
  • komparatiivi viham
  • superlatiivi kõige viham

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa