Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

viiri (5)[1]

  1. lipunkaltainen kankaasta valmistettu kapea tunnus, jota käytetään noudattaen eri käytäntöjä ja sääntöjä kuin lippujen käytössä.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋiːri/
  • tavutus: vii‧ri

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viiri viirit
genetiivi viirin viirien
(viirein)
partitiivi viiriä viirejä
akkusatiivi viiri;
viirin
viirit
sisäpaikallissijat
inessiivi viirissä viireissä
elatiivi viiristä viireistä
illatiivi viiriin viireihin
ulkopaikallissijat
adessiivi viirillä viireillä
ablatiivi viiriltä viireiltä
allatiivi viirille viireille
muut sijamuodot
essiivi viirinä viireinä
translatiivi viiriksi viireiksi
abessiivi viirittä viireittä
instruktiivi viirein
komitatiivi viireine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo viiri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

isännänviiri, turvaviiri, tuuliviiri, viirisalko, viiritanko, viirivehka

Aiheesta muualla muokkaa

  • viiri Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5