viitta
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- harteilla pidettävä hihaton vaatekappale
- merkiksi pystytetty seiväs, karahka tms.
- Männyn tai kuusen karahkoita on käytetty talvitien viittoina.
- Maanteiden viittoina käytettävät heijastimelliset muovipaalut helpottavat ajamista huonon näkyvyyden aikana.
- (merenkulku) reimari
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋiːt̪ːɑ/
- tavutus: viit‧ta
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | viitta | viitat |
genetiivi | viitan | viittojen (viittain) |
partitiivi | viittaa | viittoja |
akkusatiivi | viitta; viitan |
viitat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | viitassa | viitoissa |
elatiivi | viitasta | viitoista |
illatiivi | viittaan | viittoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | viitalla | viitoilla |
ablatiivi | viitalta | viitoilta |
allatiivi | viitalle | viitoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | viittana | viittoina |
translatiivi | viitaksi | viitoiksi |
abessiivi | viitatta | viitoitta |
instruktiivi | – | viitoin |
komitatiivi | – | viittoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | viita- | |
vahva vartalo | viitta- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset muokkaa
1. pitkä vaatekappale
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa
- verbit: viitata, viitoittaa, viittailla, viittoa
Vieruskäsitteet muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
aurausviitta, eteläviitta, hartiaviitta, itäviitta, länsiviitta, meriviitta, pohjoisviitta, purppuraviitta, rajaviitta, ristiviitta, sadeviitta, suuntaviitta, tienviitta, viittajärjestelmä, viittakeppi, viittakilpi, viittakivi, viittaluku, viittatie
Aiheesta muualla muokkaa
- viitta Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 362. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.