viiva
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
viiva (9)
- muodoltaan ja ulkoasultaan usein vaihteleva, tavallisesti ympäristöstä väriltään tai sävyltään erottuva juova, piirto, raita, rantu, viiru tms.
- Viiva kuin viiva on kuitenkin plussa, oli se sitten kuinka haalea tahansa, eikä vääriä positiivisia testejä pitäisi tulla.
- jokin viivan muotoisista välimerkeistä, yhdysmerkki, tavuviiva, väliviiva, ajatusviiva
- Nillittäjähän se on sekin, jonka mielestä yhdysviiva on jotenkin merkityksellinen osa tekstiä. Viiva kuin viiva.
- (geometria) yksiulotteinen, mielivaltaisen muotoinen ja mittainen kappale
- (urheilu) lähtöviiva, lähtölinja; nopeus- tai kiihdytyskilpailu
- Bolt, Gay ja Powell asettuvat viivalle Brysselissä.
- Kaveri tuli "viivalle", survaisi etujarrun laakista pohjaan saakka ja Bemarin rohjo nousi lentoon.
- (kuvaannollisesti) (yhtäläinen) mahdollisuus kilpailuun jonkin toisen vaihtoehdon kanssa
- olla samalla viivalla
- Morsen aakkosten pitkä merkki
- (slangia) kerralla nenään nuuskattava annos kokaiinia
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋiːʋɑ/
- tavutus: vii‧va
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viiva | viivat |
| genetiivi | viivan | viivojen (viivain) |
| partitiivi | viivaa | viivoja |
| akkusatiivi | viiva; viivan |
viivat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viivassa | viivoissa |
| elatiivi | viivasta | viivoista |
| illatiivi | viivaan | viivoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viivalla | viivoilla |
| ablatiivi | viivalta | viivoilta |
| allatiivi | viivalle | viivoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viivana | viivoina |
| translatiivi | viivaksi | viivoiksi |
| abessiivi | viivatta | viivoitta |
| instruktiivi | – | viivoin |
| komitatiivi | – | viivoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | viiva- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
poikkeuksellisella suomen kielen erilliskehityksen aikaisella m > v muutoksella todennäköisesti ’tuulta’ merkitsevästä sanasta viima[1]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
käyrä, suora, veteen piirretty viiva, viivoitin, viivake, viivasto, viivoittaa, viivoitus
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: suoraviivainen, viivallinen, virtaviivainen
- substantiivit: viivain, viivasto, viivaus
- verbit: viivata, viivoittaa
Yhdyssanat muokkaa
aaltoviiva, absorptioviiva, ajatusviiva, alaviiva, apuviiva, hiusviiva, horisonttiviiva, jakoviiva, kaariviiva, kaistaviiva, kalkkiviiva, katkoviiva, kauttaviiva, kenoviiva, kenttäviiva, keskiviiva, kylkiviiva, leikkausviiva, luetelmaviiva, luotiviiva, lähtöviiva, maaliviiva, magneettivoimaviiva, merkkiviiva, murtoviiva, murtoviivamittaus, nuottiviiva, nuottiviivasto, perusviiva, pisteviiva, poikkiviiva, punaviiva, pystyviiva, rajausviiva, rajaviiva, rantaviiva, repäisyviiva, reunaviiva, ruuviviiva, siksakkiviiva, siniviiva, sulkuviiva, suuntaviiva, tahtiviiva, tavuviiva, vaakaviiva, vapaaheittoviiva, vesiviiva, viivakehys, viivakoodaus, viivakoodi, viivakoriste, viiva-numerokoodi, viivaornamentti, viivapaksuus, viivaperspektiivi, viivapiirustus, viivaspektri, viivasuora, viivasyövytys, viivavarjostus, vinoviiva, voimaviiva, väliviiva, yhdysviiva, ympyräviiva, ääriviiva
Idiomit muokkaa
- olla viivana paikalla / tulla viivana
- tulla oitis paikalle
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 392. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.