Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vilkkaus (40)[1]

  1. se, että on vilkas

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋilkːɑus/ tai /ˈʋilkːɑu̯s/
  • tavutus: vilk‧ka‧us / vilk‧kaus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vilkkaus vilkkaudet
genetiivi vilkkauden vilkkauksien
partitiivi vilkkautta vilkkauksia
akkusatiivi vilkkaus;
vilkkauden
vilkkaudet
sisäpaikallissijat
inessiivi vilkkaudessa vilkkauksissa
elatiivi vilkkaudesta vilkkauksista
illatiivi vilkkauteen vilkkauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vilkkaudella vilkkauksilla
ablatiivi vilkkaudelta vilkkauksilta
allatiivi vilkkaudelle vilkkauksille
muut sijamuodot
essiivi vilkkautena vilkkauksina
translatiivi vilkkaudeksi vilkkauksiksi
abessiivi vilkkaudetta vilkkauksitta
instruktiivi vilkkauksin
komitatiivi vilkkauksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vilkkaude-
vahva vartalo vilkkaute-
konsonantti-
vartalo
vilkkaut-

Etymologia muokkaa

sanan vilkas vartalosta vilkka- ja suffiksista -us

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40